lauantai 18. joulukuuta 2010

hairahduin kun kuulin sen ulvahduksen,
aivastus kohti hiusrajaa
pöläytti minut tiehen.
hairahdus kieli korvilleni,
kielen korvien sisään lipitti
tärykalvoja myrkyillä
hairahdus ja pienin tuulenpuuska
pienin tulenpuuska sytytti lukemaan
niin tien päällä pihisin salaa
ja selailin kylttejä
niissä luki vailla verta
jokin puraisi sormeen.
vertailin vastusta jätettyyn vastuuseen
kunnes päätin

mennä aamulla suihkuun.

kirjoitin tulevaisuuden paperille

huoltajan kehtoon
kaipaat lämpöä, hallitsematonta puuskaa
jossa hyppäät ylös etkä palaa maanpintaan

ennen kuin huimaa

minulla on olemassa tiiliseinä kattoni päällä
siitä pääsee ohitse kaupan tikkaita pitkin.
voi huh huh, mikä tuuli virtaa
kuin puro, joka vie pullopostinkin umpikujaan

en ole koskaan lähettänyt pullopostia edes itselleni

--miksi pulloposti on niin kiintoisa?
miksi tuntuu synkältä avata tuntematon kirje?

kumina ei kuullosta mausteelta
minä kumisen, kun pulloni hukkuu.

rankaista itseään muovaamaan jalanjälki liejuun lian keskelle,
tanssia tangoa reiveissä.
ahdistuksen,
vaiko rakkauden päämääränä olla löytää iskevin vertauskuva
ja lainata sitä internetissä;
löytää lyijykynä, jonka päässä on vielä pyyhekumia jäljellä

tämä ei ole minun
ainoastaan kasvottoman nuoren pojan.
miksi tuntemattomuus on ahdistavaa?
ja tuntematonta kohtaan tuntee

istuisin öisin linja-autossa
sadan metrin säteellä asukkaat kodeissa
koodikielellä arpailisi lottorivejä

tunteenpuuska puuskutan, puhallan aivojakin niskat jumissa
(jumitan aukiolla kunnon tumuissa)
sanoi minulle tuo vanha silmukka, otti ja petti
sieltä löysin itseni, särkyneenä viemärin pohjasta

sirpaleet ja pelkkä etiketti


huusin hulluna hampaiden haloista -
hetki sitten halusin vielä jotain muuta

kumisen kuplien seassa
kuin myös tuo sairas väri minun edessä
hyi

minä oksennan